Pistinpä pystyyn tällaisen blogin. Kovin moni tuskin jaksaa lukea pelkästään minun kirjoituksiani yhden harrasteilmailijan huikeista seikkailuista, joten mietin toimisiko tämä porukalla? Jos ilmailuaiheista tarinaa on hampaankolossa, pistäkää vaikkapa sähköpostia allekirjoittaneelle osoitteeseen tuomas.kuosmanen ät gmail.com ja voin laittaa tarinoita kuvien kera tänne. En tiedä toimiiko idea, mutta ainahan sitä voi yrittää. Voin myös tehdä käyttäjätunnuksia tänne halukkaille jolloin tarinaa voi pistää tulemaan milloin vain innostus yllättää. Blogikirjoittaminen ei ole mitenkään vaikeaa, jos foorumiin raapustelu onnistuu, ei tässä pitäisi olla mitään ongelmaa. Oma lehmähän tässä on ojassa, jos vaikka saisi itsekin mukavaa luettavaa… Idea olisi vähän koota tämäntyyppistä tarinaa yhteen paikkaan josta sen voisi helposti löytää. Eli jos jutun tynkää on, laittakaa mailia ja jaetaan niitä muidenkin iloksi!

Mutta siihen itse aiheeseen..

Käväistiin Ossin ja Matin kanssa Wredebyn lentopaikalla ottamassa kesän ensimmäiset kosketukset nurmikiitotiestä ja nautiskeltiin samalla auringosta ja hyvästä meiningistä. Paikan päällä Laukkasen Antti teki “Tuuliaan” huoltoa ja juteltiin samalla mukavia. Ei hassumpi tapa viettää mukavaa lauantaipäivää…

Aamupäivällä reissu alkoi Malmilta mukavassa auringonpaisteessa. Keli näytti hienolta mutta saattaisi toki olla hiukan pomppuista termiikkien vuoksi. Päivän sää näytti tältä:

METAR EFHF 070820Z 11006KT 060V150 9999 FEW040 BKN055 10/00 Q1011

Soitin lentosuunnitelman ja laitoin reitiksi perinteisen “deger ulos” ja korkeudeksi VFR – reitillä olisi runsaasti cumuluspilviä joiden alle mahtuisi hyvin – ja lentoreitti kulkisi kokonaan valvomattomassa ilmatilassa lukuunottamatta Helsingin lähestymisaluetta. Kananen oli saanut uuden tankkiauton, jolla varmasti kelpaa ajella. Tosin sitä vanhaa ja hyvin palvellutta tulee ehkä ikävä, siinä oli jotain entisaikojen tyyliä ja romantiikkaa, jos nyt moista voi bensa-autossa olla..

Bensaa tankkiin, kyllä kiiltää pelit ja vehkeet! Kuva: Ossi Tiltti

Matkalla olikin varsinaista purjelentokeliä – nostetta riitti ja välillä Cessna kulki mukavat 120 solmua kun joutui työntämään nokkaa alamäkeen ihan urakalla.. matka taittui ihan hyvin pilvijonojen imussa lentäen ja VFR-karttaa tutkien. Oli ihan virkistävää lentää hiukan “spartalaisemmalla” varustuksella vaihteeksi – “Oscar Tango Limassa” kun on vain kovin yksinkertainen GPS ja VOR sekä ADF. Mutta tällä matkalla mentiin sormi kartalla ja fiilis oli hyvä kun huomasi että sekin onnistuu edelleen.

Wredeby sijaitsee Kymijoen mutkassa suunnilleen Kotkan ja Kuusankosken välissä, alue lienee nykyään osa vastikään perustettua Kouvolan metropolia… Ruohopintaista kiitotietä on reilut 700 metriä, joten ilmailuvälineemme OH-CTL mahtui sinne hyvin. Koska Wredeby on yksityinen lentopaikka, pitää paikan pitäjältä saada etukäteen lupa kentän käyttöön. Tähän on myös ihan hyvä käytännön syy: kentän nurmipinta. On hyvä varmistua puhelimitse että kiitotie on kuiva ja kova varsinkin keväisin ja syksyisin. Paroni Wrede tulee sitäpaitsi mielellään tervehtimään tulijoita ja esittelemään paikkoja. Matka Malmilta sujui nopeasti ja lähestyimme noin 3000 jalan korkeudella kenttää ensin lännestä. Tuulipussi on kiitotien pohjoispuolella lentokonehallin katolla, ja se oli “kuin vanhalla miehellä”, kuten paroni radiolla kertoikin, tuulta oli tuskin paria solmua enempää. Valitsin siksi lähestymisen lännestä, koska kiitotiessä on siihen suuntaan pieni ylämäki eikä reunaesteitä ole. Idän puolella virtaava Kymijoki aiheuttaa myös laskevaa ilmavirtausta vähän ennen kiitotien kynnystä. Kaarto vasempaan myötätuuleen kiitotielle 07, kenttä oli hyvässä kunnossa ja pinta mukavan tasainen. En ole kovin paljon lentänyt nurmelta, mutta tuntuu että laskut onnistuvat aina helposti, hiukan pehmeämpi pinta ottaa koneen hyvin vastaan.

Lähestyminen loppuosalla kiitotielle 07. Kuva: Matti Averio

Vaseliinia rattaisiin!

Antin rassauksen kohteena ollut Tuulia eli virallisemmin Fournier RF-4 on yksipaikkainen puurakenteinen moottoripurjekone jonka on suunnitellut ranskalainen kuvanveistäjä ja ilmailija René Fournier vuonna 1966. Kehuvat että se on kovin mukava lentää – ainakin se on kaunis katsella. Yksipaikkaisena siihen tutustuminen on oma projekti sinänsä. Kone on ymmärtääkseni tyyppihyväksytty moottoripurjekone jota lennetään MGPL-lupakirjalla. Toinen vaihtoehto varmaan olisi PPL ja TMG-kelpuutus moottoripurjekoneille. En vain tiedä onko Suomessa PPL/TMG -koulutusta muualla kuin Oulussa Moottoriliitäjät ry:ssä, onko kellään aiheesta parempaa tietoa? Olis mukava laajentaa harrastusta mopuihin. Haluaisikohan Antti kirjoitella hiukan Tuuliasta lisää?

Kiisken Markku viihtyy Tuulian kanssa

Laskutelineen rassauksen välissä käväistiin Antin kyydillä kaupoilla ja nautiskeltiin mukava lounas kymijoen rannalla – Wredessä on mainiot rantakalliot ihan kiitotien vieressä. Mikäs siinä oli loikoillessa ja ihmetellessä, voileivätkin tekivät hyvin kauppansa ulkoilmassa. Pohdiskeltiin että tänne voisi miettiä jotain seuraavaa lentoreissua muutamankin koneen voimin. Joessa voi hyvin uida ja kallioille mahtuu hyvin isompikin porukka. Otin paikasta kuvia ja tein tällaisen hauskan “planeettapanoraaman“. Muutama lisäkuva löytyy myös tästä galleriasta.

Lentämisen osuus tällä reissulla jäi hiukan pienemmäksi kuin yleensä, mutta toisaalta se on ihan virkistävää vaihtelua, liian usein tulee käytyä jollain kentällä vain kääntymässä, kun ei tunne paikallisia eikä tiedä paikkakunnasta sen kummemmin. Onneksi joskus törmää tuttuihin tai tuntemattomiin ja tulee kerättyä sitä kuppilatiimaakin – terveiset myös Kotkaan missä tuli käytyä keväällä juomassa kahvit kerhokämpässä ja tutustumassa paikalliseen ilmailumuseoon.

OH-CTL laitumella. Kuva: Matti Averio

Reissusta tuli hyvä fiilis vaikka tiimaa kertyi yhteensä vain vajaa kaksi tuntia – mikäs siinä on istua luonnon keskellä ja kuunnella veden loisketta ja lintujen laulua. Pitäisiköhän tutkailla mitä UPL ja vesilentokelppari mahdollistaisi? Harmi vain että ultrat ovat kaksipaikkaisia, koko perheen voimin matkailuun niitä tarvitsisi kaksi kappaletta mikä tulee hiukan tyyriiksi.